Jo poistamassani pohdinnassa kasvattajan etiikasta, syntyi ajatustenvaihto joka lähinnä oli kahdevälinen dialogi puolustaen ja arvostellen, vuorotellen. Rotukerhon hallitus antoi asiasta viimein lausuntonsa. Kanta oli se, että ei aihetta toimenpiteille. Toimenpiteitähän ei juuri ole joita harrastusta ylläpitävä aatteellinen yhdistys edes voisi tehdä. Ymmärrän asian niin, että koska asiaa ei esimerkiksi paheksuttu, arvosteltu tai muutenkaan kritisoitu millään tavalla (muutoin kuin kasvattajien toimesta yksityisesti) se on silloin hyväksyttävä tapa toimia. Josko siirtyisin vapaan rakkauden jalostusjärjetelmään ja rupean järjestämään X määrälle narttuja parinvaihtoiltoja eri urosten kanssa. Katsotaan kenellä tärppää. Silmät voi kanssa tarkistaa sitten kun kerkeää. Värilläkään ei ole väliä. Yksi erhe aina sallitaan. Love is in the air! Tämä oli sarkasmia, ei uusi toimintasuunnitelma. Pitäydyn toistaiseksi siis suunnitelmallisessa (etukäteen suunnitellussa) jalostuksessa ja kasvatustyössä.








