Koiran kasvattajan vastuulla on yrittää saada aikaan mahdollisimman terveitä ja hyväluonteisia yksilöitä. On myös huolehdittava koirien lajinmukaisen hoidon toteutumisesta, tämä on eläinsuojelulain lähtökohtainen perusperiaate. Kasvattajan on tehtävä parhaansa, jotta vastuu kasvattamansa rodun elinkelpoisuudesta tulevaisuudessa tulisi turvattua tai edesautettua, tai edes toimien niin ettei oma kasvatustoiminta ja oma kasvatusetiikka aiheuta haittaa rodulle.
Kasvattajan on tunnettava harrastamansa rotu ja sen tarvitsema hoito. Kasvattajan on tehtävä parhaansa jotta hänen kasvattamansa pennut päätyisivät rotua ja sen erityispiirteitä ymmärtävälle omistajalle joka myös ymmärtää mitä lajinmukainen hoito koiran kohdalla tarkoittaa. Kasvattajan tulee myös huolehtia, että on tehnyt parhaansa pentujen sosiaalistamisen suhteen sen ollessa vielä kasvattajan luona. Pentujen kuuluu olla tottuneita käsittelyyn ja puhuttaessa kääpiösnautserista, niiden kuuluu myös olla pentutrimmattuja luovutettaessa.
Kasvattajalle tulisi olla ensiarvoisen tärkeää huolehtia jalostukseen käyttämiensä koirien hyvinvoinnista niin ettei niitä kohtuuttomasti rasiteta.
Kennelliiton vastuulle olen aina itse halunnut “langettaa” ne suuremmat suuntaviivat joita kasvattajat myötäilevät. Aiemmin ajattelin myös, että Kennelliitto on organisaatio joka toimii koiranjalostuksen ja kasvattamisen etiikan ja moraalin ylläpitäjänä. Kennelliiton ensiarvoinen tehtävä olisi esimerkiksi koirarekisteriohjeen turvin taata jalostukseen käytettäville nartuille riittävä lepo ja estää koirien vastuuton pennuttaminen.
Esittelen tapauksen jonka seurauksena syntyneen pentueen ilmeisesti voi rekisteröidä, ilman mitään hämminkiä.
Narttu X tekee syyskuussa pennun.
Syystalvella sen sairastumisesta omistaja kertoo blogissaan. Narttu on niin heikossa kunnossa blogikirjoituksen mukaan että se viedään tehohoitoon.
Helmikuussa omistaja kertoo blogissaan koiran tulleen vahinkoastutuksi. Astumista ei blogikirjoituksen mukaan ole nähty, joten tarkkaa odotettavissa olevaa syntymäpäivää ei voi sanoa.
Astunut uros ja narttu X ovat erivärisiä, joiden parittamiseen normaalisti tarvitaan jos jonkinmoisten asiakirjojen laadinta, jalostustarkastukset sekä hyvissä ajoin ennen astutusta anottu poikkeuslupa.
Juurikaan en taida hattua nostaa Kennelliitolle joka mahdollistaa tällaiset “vahingot” vaikka peräänkuuluttaa vastuullista koiranpitoa ja kasvatustyötä julkilausumissaan ja ohjeissaan.
